Eilisiltana hostellilla ehdimme ennen nukkumaanmenoa vielä sopia Royn kanssa maanantaisesta shoppailureissusta Insa-dong nimiselle torille. Matkaan lähdettiin yhdes'koos' puolenpäivän jälkeen, vaikka aluksi oli puhe lähteä liikenteeseen jo reipasta tuntia aikaisemmin.
Insa-dong osottautuikin heti paremmaksi tuliaismereksi, kun aiemmin läpi koluttu Namdaemum. Niinpä ostoskassit täyttyivätkin alta aikayksikön kaikenmaailman tuliaishärpäkkeillä... ja saattoi sinne joukkoon eksyä vähän jotain itsellekin.
Roy kertoi meille jo matkalla Insa-dongissa aiemmin näkemästään showsta, jossa nuoret miehet valmistivat hunajasta perinteisiä korealaisia "lohikäärmeen parta"-karkkeja (engl. Dragon beard candy) ja tätä oli sitten pakko mennä itsekin katsomaan kojulle. Karkintekijät pistivätkin heti parastaan ja "Where are you from?" kysymyksen jälkeen lähti show pyörimään englanniksi melkoisella tahdilla. Ohessa video, koska tätä on aivan liian vaikeaa pukea sanoiksi. :D (Linkki videoon, joka ei ole meidän kuvaama, mutta samanmoinen show saatiin todistaa) Pitihän sitä sitten tuollaisen nähtyään kimpassa paketti ostaa ja myöhemmin maistella hostellilla. Ja hyvää kyllä oli!
Myös muita kulinaristisia elämyksiä saimme kokea Royn opastuksella. Kävimme nimittäin syömässä kasvisversiot korealaisesta bibimbapista. Bibimbap on siis hotpot-ruokaa, jossa riisiin on sekoitettu joko jotain lihaa ja/tai kasviksia. Eikä pettymystä aiheuttanut tämäkään ruoka ja massut pullollaan oli hyvä jatkaa shoppailukierrosta.
Erään kerroksittain rakennetun kaupparykelmän alimmasta kerroksesta Martsa bongasi Uglydoll-nimisen pikku putiikin, jossa oli monta pientä otusta odottamassa uutta kotia. Arvatkapaa pystyikö kyseinen naishenkilö vastustamaan kiusausta? Kuva kertoo tuhat sanaa.
Samaisen rykelmän alakerrassa oli myös pari heppua tekemässä karikatyyripiirroksia "pientä" rahallista korvausta vastaan. Hetken arvottuamme päätimme istahtaa persiillemme ja asettaa haasteen piirtäjälle, joka oli varmasti tottunut piirtämään enemmän paikallisia, kuin pyöreäsilmäisiä kalvakoita länsimaalaisia. Noin vartti siinä vierähti ja piirtäjän ilmeet olivat välillä vähintään näkemisen arvoisia (tunteet vaihtelivat epätoivosta riemuun).
Kaikeksi onneksemme saimme myös kuvia tästä mallina istuskelemisesta, sillä Roy seurasi prosessia vierestä välillä virnuillen. Lopulta saimme käsiimme hauskan matkamuiston, jonka varmasti kehystämme kotona!
Tässä vaiheessa tiemme erkanivat amerikkalaisen ystävämme kanssa, sillä illan suunnitelmat erosivat toisistaan aikalailla... Martsa ja Kartsa päättivät siis tässä vaiheessa palata takaisin hostellille viemään tuliaiskuormaa ja oikomaan koipiaan vielä hetkeksi ennen illan koitosta.
Akkujen latauduttua oli aika siirtyä kohti seuraavaa haastetta - N Seoul Tower-tornia. Metrosta noustessa meillä oli kovat luulot itsestämme ja (mukamas) virtaa vaikka muille jakaa. Kuitenkin ensimmäisten jyrkkien rappusten jälkeen tarjolla ollut kaapelikärrykyyti huipulle vaikutti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kaikesta huolimatta päätimme ottaa haasteen vastaan ja kiivetä koko matkan. Jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä alkoi Martsan usko perille pääsystä hiipua, mutta välietappina toiminut näköalatasanne/lepopaikka antoi taas lisää puhtia; jos jo sieltä oli niin hienot näkymät, kuinka upealta näyttäisikään kaupunki huipulta katsottuna. Etenkin, kun maisemaa maalasi punaiseksi nopeasti lähestyvä auringonlasku. Muutaman sadan hikisen askeleen jälkeen saavutimme kuin saavutimmekin määränpään. Hikisinä, huohottavina ja ravun punaisina, mutta hengissä.
Pikaisen vessatauon jälkeen suuntasimme näköalatorniin (paikallinen Näsinneula) hissillä, jonka piti mainosten mukaan muistuttaa avaruussukkulan laukaisua. Vaikka hissistä nyt ei ihan ensimmäisenä avaruussukkula tullutkaan mieleen, niin näkymät sen sijaan olivat juuri niin upeita kuin annettiin ymmärtää. Kyllä siinä yhden Pikku-Myynkin kiukkukohtaus laantui, kun piti suu pyöreänä ihmetellä maisemia. Ylimmältä tasanteelta selvisi myös matka Helsinkiin metrin tarkkuudella; olimme yli 7000 kilometrin päässä koti-Suomesta. Kerrosta alempana taas oli jostain tuntemattomasta syystä paljon kissaihmisen mieltä lämmittäviä tauluja ja kuvia ikkunoissa. Taisi (eikä vaan tainnut...) siinä tulla vähän omaa kisulaistakin ikävä. Illan hämärtyessä näpsäisimme vielä muutamat kuvat tornin juurella sijaitsevalta tasanteelta, jonka jälkeen oli aika lähteä takaisin kohti hostellia. Ja kyllä: alas painelimme myös apostolin kyydillä.
Lähes ikuisuudelta tuntuneen metromatkan jälkeen päätimme palkita itsemme take-out pizzalla ja bissellä. Ei ole muuten hetkeen maistunut pizza niin hyvältä (ilman krapulaa). Vatsat pullollaan oli sitten hyvä kaatua suorilta jaloilta sänkyyn ja toivoa, että seuraavana aamuna armaat jalat suvaitsisivat vielä toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti