Everland (to 16.6.2011)

Aamusella päätettiin, että täytyyhän tuota hostellin tarjoamaa aamupalaa käydä edes kerran kokeilemassa, kun kerta hintaan sisältyy... ja ainoaksi kerraksi se sitten kyllä jäikin. Tarjolla oli teetä ja kahvia, mutta varsinaista pureskeltavaa oli saatavilla lievästi sanoen suppeasti. "Maailmanmatkaaja-Kartsan loputon" triviatietopankki vertasi tätä jenkkilässä tavattuun continental breakfastiin. Hostellin käsitys aamupalasta kun oli paahtoleipä hillolla. Meidän onneksemme tapasimme kuitenkin aamupalapöydässä ruotsalaisnaisen (mistä näitä ruotsalaisia riittää?!), joka oli matkalla 18 vuotiaan poikansa kanssa. Jaa miksikö onneksemme? No siksi, että tämä täti sattui kuulumaan niihin ihmisiin, jotka eivät matkalle lähde ilman omia eväitä. Hän sitten ystävällisesti tarjosi meille ruisleipiään ja Kallen mätitahnaa, joista jälkimmäisen kelpuutimmekin kernaasti hostellin tarjoamien paahtoleipien päälle mielummin kuin tarjolla olleen ylimakean hillon.

Aamupalan jälkeen oli kauan odotetun ohjelmanumeron vuoro: Martsa ja Kartsa ottivat suuntiman kohti Etelä-Korean Everland-huvipuistoa (ikäänkuin Koreanversio Disneylandista)! Aluksi olimme ajatelleet osallistua järjestetylle retkelle kyseiseen puistoon, mutta hostellin aulajäbä vihjaisi meille, että paikalle on todella helppo löytää itsekin ja säästää samalla tuntuvasti hilloa... eikä muuten ollut väärässä. Ensin matkustimme metrolla Gangnamiin, josta löytyi bussipysäkki mistä innokkaat Everlandiin menijät noukittiin kyytiin ja toimitettiin karjalauman lailla perille.

Heti alussa saimme huomata valinneemme erinomaisen päivän vierailullemme; paikka oli lähes tyhjillään, eikä siis juuri mihinkään tarvinnut jonottaa pitkiä aikoja. Kelikin oli mitä mainion (taas se sama ~30°C ja aurinkoista). Paikka oli Kartsan mukaan aikalailla Disneylandin oloinen (Martsan vaikea mennä sanomaan, kun ei ole kyseistä paikkaa koskaan nähnyt), vaikkakin tutut hahmot loistivat poissaolollaan. Iloinen rallattelumusiikki kaikui joka puolella: "In Everland everyday is a holiday". Mikin ja Minnin korvasivat niin ikään pallokorvaiset, mutta enemmän pastellin sävyiset Laila ja Laciun.

Portista sisään päästyämme ja hetken aikaa ihmeteltyämme otimme tuolihissikyydin alas eläintarhaan, jossa Martsa oli useampaan otteeseen tukehtumaisillaan kaikkeen söpöyteen. Oli jääkarhuja, tiikereitä, leijonia, pieniä koiria, apinoita, pingviinejä ja hylkeitä. Pahaa mieltä kyllä aiheuttivat niin jääkarhujen ja pingviinien pienet aitaukset (mietitytti myös, oliko uimavesi edes kylmää...), pienten koirien kanssa samaan aitaukseen laitetut haisunäädät, jotka olivat selkeästi peloissaan, sekä emoistaan erotetut eläinvauvat. Eläinvauvojen kohtalo ei kyllä selvinnyt koreankielisen tekstin vuoksi... saattoihan olla, että vauvat olivat emojensa hylkäämiä ja siksi eristettyinä. Toivotaan niin. Onneksi eläimistä näytettiin pitävän muuten hyvää huolta (ja pitivät myös toisistaan nähtävästi huolta, ks. kuva).

Erityisen paljon Martsan mieltä kyllä jäi kalvamaan orankiemo poikasineen... Martsan lähestyessä näiden kahden "pesäkolon" ikkunaa, otti emo poikasensa syliin, tallusti aivan ikkunaan kiinni ja selkeästi otti kontaktin tähän erittäin eläinrakkaaseen naisihmiseen. Pitkään siinä "tytöt" tuijottelivat toisiaan silmiin, toinen vapaa menemään mihin vaan, toinen vangittuna lasikoppiin. Eipä ole ihme, että näitä ihmisapinoiksi kutsutaan, sillä ainakin tuon eläimen silmistä paistoi sellainen inhimillisyys, että tuntui kuin olisi toisen ihmisen sinne jättänyt pulaan. Kartsan täytyikin lähes raahata Martsa pois tuon ikkunan ääreltä ja ihan hyvä niin. Mieli piristyi nimittäin huomattavasti 30 grammaisten hiirten kokoisten miniapinoiden touhuja seuratessa; ne eivät ainakaan näyttäneet kärsivän millään tavalla, oli meno sen verran hulvatonta. Toki tuollaiseen otukseen ei paljon aivojakaan mahdu, joten tuskin osaavat ihan samalla tavalla osaansa surrakaan. :P

Serkkujen valtaamalta alueelta siirryimme katsomaan hyljeshowta delfinaarion kaltaiseen mestaan, jossa muu yleisö koostui lähinnä päiväkoti-ikäisten muksujen eri kokoisista ryhmistä. Hylkeet tekivät jonkinverran samoja temppuja, kuin meille tutut Näsi, Leevi, Veera ja muut kumppanit, mutta tämä show oli kasattu enemmän tarinaksi, kuin pelkkien temppujen esittämiseksi. Juoni meni kaksikolta kyllä lievästi sanoen ohi esityskielen vuoksi, mutta hylkeiden temput olivat sitä luokkaa, että tämä ei paljon häirinnyt. Näyttivätpähän vielä oikein nauttivan esiintymisestä ja taputtivat itselleen useita kertoja.

Martsa oli niin innoissaan näkemästään showsta, että havahtui vasta vuoristoradan jonossa siitä mihin Kartsa olikaan häntä viemässä. Kyseessähän on siis maailman 6. suurin ja myöskin kaiken hyvän lisäksi maailman jyrkin puuvuoristorata. Onneksi jonosta tiirattuna vuoristorata ei vaikuttanut niin pahalta, joten Martsa jonotti kiltisti loppuun asti. Karu totuus paljastui vasta kun kärry saavutti lakipisteensä, jolloin Kartsakin jähmettyi jo lähes suolapatsaaksi. Tämä yhteensä 3 minuuttia kestävä kyyti oli kyllä melkoista menoa alusta loppuun. Ihan rehellisesti sanoen Martsa ajatteli jo jossain vaiheessa, että nyt lähtee henki. Laitteesta poistuessamme Martsan kädet tärisivät vielä ainakin varttitunnin, joten uusintakierrosta ei otettu. Mutta olihan se nyt kummankin mielestä loppujen lopuksi ihan v*tun siistiä!!! :D

Hetken käveltyämme ympäriinsä huvipuistoalueella (mm. Amazon Express -"koskiseikkailu" & European Adventure) päätimme mennä haukkaamaan mitäs muutakaan kuin hampurilaisateriaa. Juuri ennen kuin syöksähdimme ilmastoidun raflan puolelle, pysäytti meidät porukka jotain käsittääksemme korealaisia nuoria. Heillä oli kuulemma "projekti" ja piti ottaa kuva kummajaisista (=meistä). Yksi jopa intoutui kyselemään Martsalta "Can I hug you?" (eli saako halata), mutta tämän yrityksen onneksi torppasi yksi "projektiryhmän" pojista. Eipä sitä tiedä, onko jossain korealaisessa kodissa nyt sitten takanreunuksella kuva ravunpunaisista finskeistä... :D

Ruokailun ja pienen virkistäytymisen jälkeen huomasimme kellon olevan jo sen verran paljon, että jos aioimme ehtiä puiston suosituimpaan kohteeseen Safari-worldiin, oli toimittava heti. Matkalla kuitenkin eksyimme vielä hauskalta kuulostavaan Rotating House nimiseen laitteeseen. Nimen perusteella ajattelimme sen olevan jonkinmoinen talo, jossa huonekalut olisivat nurinkurin katossa tms, mutta asianlaita ei ollut aivan näin (kirotut koreankieliset opasteet!). Siinä vaiheessa kun meidät istutettiin leveisiin penkkiriveihin ja huomasimme tarran, joka varoitteli irtotavaroiden putoamisesta iski eräälle naishenkilölle täyspaniikki päälle: "Ei kai tää p*rkele mene pää alaspäin?!". Kone kuitenkin nytkähti nopeasti käyntiin eikä paluuta enää ollut. Laitehan ei siis kylläkään oikeasti pyörinyt ympäri, mutta illuusio siitä oli toteutettu todella vakuuttavasti. Tämän lisäksi kauhuelementtinä penkkien sisällä vipelsi jotain ilkeäntuntuista ja jaloissakin taisi jotain pyörähtää, joka irroitti varsinkin naisihmisistä melkoiset kiljahdukset.

Tuosta kokemuksesta selvittyämme kipitimme naureskellen Safari-worldin jonoon. Vaikka huvipuisto olikin melko tyhjillään, oli tämä jono sen verran pitkä, että jonotusaika oli peräti 30 minuuttia. Puolituntinen meni kuitenkin siivillä ja Safari osottautui vaikkapa tunnin odottelun arvoiseksi! Pakkauduimme kiinalaisturistien(?) kanssa tiikerin malliseen bussiin ja lähdimme ikimuistoiselle ajelulle. Ensimmäisten porttien jälkeen meitä olivat vastassa Porsamon kissasukulaiset - leijonat. Pääsimme ihastelemaan Simbaa ja kavereita hyvinkin lähietäisyydeltä, mutta turvallisesti bussin ikkunan takaa. Aivan tien vieressä makoili myös tiikereitä. Kissaeläinten jälkeen vuorossa olivat efelantit, kerahvit, kamelit ja seeprat. Näistä suurimman vaikutuksen tekivät kirahvit pitkine kauloineen, kielineen, sekä tyhjine katseineen. Aitauksesta poistuttuamme bongasimme erillisen alueen, jonka sisällä kuherruskuukauttaan viettivät leijonakuningas ja tiikeritrinsessa. Ilmeisesti tämän "honeymoonin" lopputulokseksi toivottiin pörröistä liikeripentua (tiikerin ja leijonan risteytys, engl. liger). Näimme myös tällaisen täysikasvuisen liikerin ja kyllähän se melkoisen näyttävä kaveri oli.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä pääsimme ihastelemaan meille suomalaisille hyvin tuttuja eläimiä: karhuja. Nämä mesikämmenet kävelivät mieluusti kahdella tassulla bussin viertä, kun tiesivät kuskin heittelevän makupaloja tästä hyvästä. Fiksuja otuksia. Safarikiertue päättyi karhutarhaa seuranneiden pöllöhäkkien jälkeen ovelasti tipauttamalla turistilauma suoraan matkamuistomyymälään. Nämä linnut ovat ilmeisesti joku "juttu" joko soulilaisille tai korealaisille, mutta meille ei selvinnyt ihan täysin mikä tämä juttu on (MTV3?).

Viimeisenä etappina päätimme käväistä paikallisessa "tukkijoessa" ja hilpaista tämän jälkeen pikkuhiljaa takaisin kohti Soulia. Soul tarjoilikin meille illalla vielä herkulliset grilliruoat hostellin läheisessä raflassa, vaikka aluksi tarjoilijan ja meidän väliin noussut kielimuuri vaikutti lähes läpäisemättömältä. Saimmepa siinä samalla myös hieman opastusta, kuinka kyseinen ateria tulisi nauttia oikeaoppisesti. Massut pullollaan olikin hyvä painua pehkuihin, sillä huvipuistoreissu totisesti imaisi mehut kummastakin matkaajasta.