Torstaiaamuna saavuimme Naritan lentokentälle paikallista aikaa n. klo 9. Suomessa kello oli siis tuolloin vasta 3 aamuyöllä. Aikaeron ja vähäisten unien vuoksi olimme molemmat aivan poikki jo tuossa vaiheessa. Ei kuitenkaan auttanut luovuttaa; vielä pitäisi lentää Tokiosta Seouliin Incheonin kentälle. Lento lähti paikallista aikaa klo 13:55. Sitä ennen ehdimme vielä ostaa jotain todella imelää japanilaista mehua ja pelasimme pari erää Carcassonnea iPadilla.
Lentokoneen noustessa ilmaan Kari oli jo lähes untenmailla ja allekirjoittanutkin sai 2,5 tunnin pituisen lennon aikana jonkun verran nukuttua. Perillä oli kuitenkin taas aika skarpata. Seuraavaksi meidän piti löytää bussikyyti Seouliin ja suunnistaa bussipysäkiltä hostellille.
Bussikyyti osottautui todella helpoksi; löysimme lentokentän edustalta oikean bussin alle kymmenessä minuutissa ja liikkeelle lähdettiin lähes samantien. Kuski antoi myös niin helpot ohjeet, että tyhmempikin olisi ymmärtänyt jäädä oikealla pysäkillä pois.
Hostellin löytäminen ei sitten ihan niin kivutonta ollutkaan. Kävelimme nimittäin ensimmäisellä kerralla ohi. Kauaksi emme kyllä onneksi ehtineet, mutta täytyy sanoa, että kadunnimiin ja numeroihin pohjautuva suunnistaminen on kyllä ainakin minun mielestäni huomattavasti helpompaa. Koreassa kun ei varsinaisia osotteita ole vaan perille löydetään lähinnä maamerkkien perusteella... jos löydetään.
Päädyimme kuitenkin Hey Backpackers hostellille n. klo 18. Siellä meitä oli vastassa hyvin englantia puhuva nuorimies, joka osottautuikin samassa hostellissa asustelevaksi aidoksi southamptonilaiseksi! Hostellin omistajaan saimme tutustua vasta hetken päästä ja hän se vasta mielenkiintoiseksi kaveriksi osottautuikin. Kaveri antoi paljon vinkkejä mihin mennä, mitä syödä jne... kun vaan olisi ymmärtänyt edes puolet suusta pulppuavasta tekstistä. Mutta ei häntä ainakaan voinut yrittämisen puutteesta syyttää. Ja ystävällinenkin tämä setä oli (ja sanoi useasti "haa" ja "hoo", kuten tässä videossa, toim. huom. ;) ).
Hetken levättyämme päätimme lähteä ostamaan hiukan huikopalaa läheisestä 7eleven kaupasta ja sen jälkeen oli tarkoitus painella suoraan pehkuihin. Nukku-Masa ilmoittautui tehtäviinsä kuitenkin vasta kahdeksan jälkeen. Eikä järin tehokkaasti vielä silloinkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti