Hieman huonosti nukutun yön jälkeen alkoi aamutoimet jonottamalla kovasti varattuihin WC- ja suihkutiloihin. Juuri kun Martsa oli saanut säärensä ajelluksi tosi ahtaassa kopissa ja Kartsa suihkuvuoronsa hoidetuksi, vapautuikin uusi huone. Tässä huoneessa olikin sitten tietenkin ihan oma suihku ja WC. Tilaa olisi ollut myös huomattavasti paljon enemmän aamuaskareista suoriutumiseen. Onneksi jäljellä oli vielä muutama aamu fasiliteettien täysipainoiseen hyödyntämiseen.
Jahka tavarat oli saatu siirrettyä käytävän toisella puolella sijainneeseen uuteen huoneeseen oli vuorossa jälleen pyykkivuoren valloitus. Tässä hostellissa saimmekin pyykkimme kattotasanteelle kuivumaan, joka merkitsi vallitsevassa lämmössä (~30°C) sitä, että ne olivat illalla täysin kuivat. Ainut miinus tässä oli se, että hostellin huoneet sijaitsivat jo melkoisen ylämäen päällä ja tästä piti kiivetä tosi jyrkkiä rappusia vielä kolme kerrosta ylöspäin kattotasanteen saavuttaakseen.
Pyykit ripustettuamme lähdimme metsästämään postia, sillä maanantaina Insa-dongista ostamamme postikortit olivat nyt postimerkkejä vaille valmiita lähtemään kohti Eurooppaa. Posti löytyi kohtalaisen helposti ja korttien lähettäminen onnistui ystävällisen postisedän lähes kädestä pitäen tapahtuneen opastuksen voimin todella mallikkaasti.
Postilta aloimme siirtymään kohti metroa, mutta matkalla löysimme eräänlaisen suihkulähdesysteemin, mistä huomionkipeät paikalliset tytöt kirmasivat läpi kirkuen valkoisiin paitoihin verhoutuneena. Martsa tyytyi kuitenkin huuhtomaan vain jalkapohjansa. Toki päivääkin oli vielä jäljellä, joten itsensä läpimäräksi kastelu ei olisi ollut senkään puolesta kovin viisasta.
Suihkulähdeseikkailun jälkeen jatkoimme kohti Dongdaemun Stadiumia, jonka pysäkin nimi oli jo itseasissa vaihdettu joksikin kulttuuripuistoksi. Ilmeisesti vanhalla olympiastadionilla ei ollut enää riittävästi käyttöä ja kulttuuripuistolle oli suuri tilaus. Melkoinen raksa siellä kuitenkin oli käynnissä ja vaikutti siltä, että puiston avajaisia vietettäisiin vielä kuluvana kesänä.
Dongdaemun Stadiumilla oli jos jonkinmoista suurta ostoskeskusta ihan vieri vieressä. Me aloitimme kierroksemme Doota nimiseltä ostarilta. Muutama tuliainen tarttui taas mukaan ja kävimme myös juomassa viilentävät juomat yhdessä ostarin kahvilassa. Seuraavalle ostarille siirtyessämme ostimme herrrrrkulliset (ja rasvaiset) vohvelit katukojusta. Ihan vesi herahtaa kielelle vieläkin, kun ajattelee...nomnomnom. No, tankkauksen jälkeen oli taas puhtia jatkaa ostoskierrosta. Oli muuten ihan pikkuisen huvittavaa varmaan ulkopuolisen seurata meidän shoppailua; Martsa hypisteli lähes jokaista vastaantulevaa vaatetta ja Kartsa kulki parin metrin päässä perässä samalla pelaten pasianssia kännykällään (vissiin Kartsa on ottanut mallia paikallisilta... he kun näpräävät kännyköitään ja iPadejaan JOKA paikassa). Kartsan suureksi ihmetykseksi (ja Martsan pettymykseksi) Martsa ei kuitenkaan löytänyt mitään ostamisen arvoista... ja kyse ei ollut todellakaan vähäisestä tarjonnasta, vaan lähinnä siitä, että paikallisilla tuntuu olevan pakottava tarve tunkea glitteriä kaikkiin edes vähän Martsan tyylisiin vaatteisiin (eli mustiin :D).
Tässä vaiheessa oli kuitenkin aika luovuttaa, sillä jalat alkoivat taas olla siihen malliin poikki, että jos aikoi toteuttaa seuraavan päivän suunnitelman, oli viisainta palata hostellille lepäämään. Haimme vielä take-outina paikallisia versioita wingseistä iltanaposteltaviksi (jotka Kartsan mukaan olivat enemmän NOT kuin HOT). Muutama vesipisara tipahteli niskaan siinä wingsejä odotellessa, mutta melkoisella mäihällä kerkesimme hakea pyykit kattotasanteelta ja istahtaa sängylle mutustelemaan ruokiamme, ennenkuin ulkoa alkoi kantautua melkoisen sadekuuron ropina. Tämä jäikin muuten ainoaksi sateeksi matkamme aikana Soulissa.
Loppuillan Martsa pyöri levottomana ympyrää huoneessa ja hoki lähes rasitukseen asti: "Ei me voida vaan istua! Pitää tehä vielä jotain! Pitäskö käydä vielä jossain?!" vaikka hyvin ymmärsikin, että huomista varten olisi hyvä vähän ladata akkuja. Kartsa sai kuitenkin Martsan rauhoittumaan Carcassone-hämäyksellä, jonka jälkeen silmät lopsahtivatkin kuin itsestään kiinni (siis Martsalla... Kartsa pelasi vielä Angry Birdsiä tämän jälkeen).
Mutta mikä lienee tämä huominen akkujen lataamista vaativa hommeli? Se selviää seuraavassa jaksossa. ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti